Luontoluotsien kanssa retkellä

Teksti ja kuvat Nina Stenlund

Viime viikonloppuna vietettiin toista kertaa Suomen Ladun valtakunnallisia Retkelle-päiviä. Viikonlopun ideana on tutustuttaa ja innostaa ihmisiä retkeilemään. Tänä vuonna Suomen Ladun jäsenyhdistykset järjestivät yli 80 retkeä ympäri maata. Suurin osa retkistä oli maksuttomia ja tietenkin kaikille avoimia. Tarjontaa oli polkujuoksusta Aakenustunturin huiputukseen.

Raisiossa tulessa olivat Raision Rinkan keväällä valmistuneet Luontoluotsit. Luotsit ovat vapaaehtoisia, jotka lähtevät kaveriksi luontoon joko ihan yksittäisille ihmisille tai pienille ryhmille. Luotseista löytyy niin lintuharrastajia kuin innokkaita villiyrttien keräilijöitäkin. Jokainen retki on taatusti erilainen, mutta varmasti hauska. Sen uskallan luvata.

                                            Kuva Timalipolun retkeltä 10.6.23

Retkeilyn teemaviikonlopun lauantaina tutustuimme Raision merelliseen helmeen, Timalipolkuun. Matkalla Kukonpäähän kuuntelimme ja ihmettelimme lintuja, tutkimme luupeilla kääpiä, opimme uusia kasveja, tasapainoilimme ja hengittelimme sammakoiden kurnutuksen säestyksellä. Hoppua ei pidetty, vaan pysähtelimme kaiken ihmeellisen äärelle. Perillä Kukonpäässä nautimme eväät ja myös tähyilimme kaukana Ruissalon edustalla möllöttävää Kukkarokiveä. Luontoluotseilla oli kaukoputki mukana ja pieninkin retkeilijä pääsi kurkistamaan putkella lähemmin tarunhohtoista kiveä. Kuulimme jännän tarinan, kuka ja miksi sen on Airistolle paiskannut. Tämä järkäle on muuten Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare. Lopuksi opimme vielä muutaman viittoman ja viittomaope testasi, miten tarkasti olimme kuunnelleet. Olimme ihan priimuksia ja laitoimme vielä lopuksi open testiin ja juoksemaan. Takaisin Hahdenniemeen kuljettiin kahta reittiä - aikuiset jatkoivat Timalipolun kiertoa, lasten kanssa palasimme samoja jalanjälkiä takaisin lähtöpisteeseen. Ihana päivä ja ihana retki.

                                            Kuva Pähkinäpolun retkeltä 11.6.23

Sunnuntaina kiersimme hienon Pähkinäpolun. Luotsien opastuksella pysyimme oikealla reitillä ja kierrokselle tuli mittaa yli 5 km. Metsässä risteilee niin paljon polkuja, että tarkkaavaisuuden herpaantuessa väärän polun valitseminen ei ole vaikeaa. Pähkinäpolun varrelle mahtuu kuivaa kangasmetsää, pari juuri nyt ihanasti kukkivaa suolaikkua, ihan parasta peruskalliota, komeaa kuusikkoa ja polulle nimen antanut pähkinäpensaslehto. Lehdossa polku ohittaa kaksi ihmisen kaivamaa kuoppaa, jotka ovat entisiä hiilimiiluja. Taas jotain uutta! Metsäpalovaroituksen takia me emme sytytelleet tulia, vaan nautimme eväät ihan vaan istuskellen Pähkinämäen majan pihalla. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi - täydellistä! Sää todella helli Retkelle-viikonloppua.

Ota yhteyttä luontoluotseihin, kun haluat kaverin luontopolulle, löytää uusia reittejä ulkoiluun Raisiossa tai vaikka esitellä kotikaupunkimme luontoa vieraillesi. Palvelu on yksityishenkilöille maksutonta, yhteisöiltä ja yrityksiltä perimme pienen maksun. Luontoluotseihin saat yhteyden sähköpostitse luontoluotsit@gmail.com.

 

 

ILTA SEIKKAILEVIEN PERHEIDEN HEIMON VIERAANA

 Teksti ja kuvat Nina Stenlund

Raisiossa on keväästä lähtien kokoontunut kaksi Seikkailevien perheiden heimoa. Seikkailevat perheet on Suomen Ladun perheliikunnan toimintamalli, jossa perheet liikkuvat luonnossa yhdessä, sekä lapset että aikuiset. Näin saadaan uusia ystäviä sekä löydetään lähiluonnosta ehkä ihka uusia retkipaikkoja ja saadaan ideoita ulkoiluun.

Lyhykäisyydessän Seikkaileviin perheisiin tarvitaan: seikkailupäällikkö, joka vastuullisena aikuisena järjestää ja ohjaa heimon toimintaa. Päälliköitä voi olla vaikka kaksi, jos tehtävän jakaminen tuntuu mielekkäämmältä. Seikkailevat perheet -heimo, jossa lapset puuhaavat yhdessä oman aikuisensa kanssa mutta kuitenkin porukassa, jota johtaa seikkailupäällikkö. Yhdistyksestä seikkailukummi, joka on auttaa seikkailupäällikköä kaikessa mahdollisessa heimon kokoamisesta mahdollisiin varustetarpeisiin. Toiminta on kaikille avointa eikä edellytä Suomen Ladun jäsenyyttä.

Sain tänään vierailla Minnan ja Ringan heimon metsäretkellä, jossa heimo keräsi mustikoita ihanassa Mälikkälän metsässä, Raision ja Turun rajalla. Sen jälkeen heimo suuntasi ihmettelemään jääkauden aikaansaamaa mahtavaa kivimuodostelmaa, Tapion alttaria. Mustikoista heimo valmisti metsässä herkullisen paistoksen kaasupolttimella varustetulla Trangialla. Kaikki osallistuivat innolla paistoksen valmistamiseen ja varsinkin herkutteluun.

Evästauon jälkeen kiersimme vielä porukalla pienen suon. Popsimme mustikoita suoraan varvuista, ihmettelimme sieniä ja jutustelimme luonnosta ja luonnossa liikkumisesta. Kivaa ja rentoa samoilua ainutlaatuisessa lähiluonnossa, joka Mälikkälän metsä on sekä raisiolaisille että turkulaisille. Retken lopuksi heimon lapset saivat seikkailupasseihinsa asiankuuluvat tarrat illan seikkailusta.

Tällä kertaa mukana oli heimosta viisi lasta ja neljä aikuista sekä heimon vieraina yhden perheen pohjoisesta kylässä olevat isovanhemmat sekä minä seikkailukummina. Heimo on kokoontunut nyt jo neljä kertaa ja suunnitelmissa on tavata vielä ainakin pari kertaa. Seikkailevien perheiden toivotaan sitoutuvan viiteen kokoontumiskertaan. Minnan ja Ringan heimo on tutkinut keväistä luontoa, geokätköillyt, retkeillyt kesäisessä Ruissalossa, muun muassa. Ja joka retki on tietenkin ollut eväsretki! Ja joka retkellä on myös kerätty roskia luonnosta. Kun kysyi heimon lapsilta, mikä on ollut tähän asti hauskinta, niin heimonimien keksiminen oli kaikista ollut mukavaa. Ja niinpä saimme me heimon vieraatkin tänään uudet luontonimet.

Kiitos Minnan ja Ringan heimolle kivasta ja herkullisesta arki-illan retkestä. Yhteinen hauska retki lähiluonnossa antaa koko viikolle kultareunuksen.

 

 

 

 

Luonnonkukkien päivän tapahtuma 19.6.2022

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Luonnonkukkien päivä on yhteispohjoismainen tapahtuma. Vuonna 2022 Luonnonkukaksi on valittu tumman purppurana hehkuva, kohokkikasvien heimoon kuuluva mäkitervakko ’tervakukka’. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys järjesti sunnuntai-iltana kasvitapahtuman Raision kaupungintalon läheisyydessä. Tervakukat tervehtivät minua jo matkalla tapahtumaan, sillä Keskitien ja Raisiontien risteyksen tuntumassa on jyrkkä rinne, jota kaunistavat muiden kasvien lisäksi myös tervakukat. Polkupyöräni rullaa mukavasti kevyenliikenteen väylää pitkin Raision kaupungintalolle.

Tapahtuma alkaa klo 18. Porukalla lähdemme katsomaan lähialueen kukkatarjontaa. Värikästä ja valloittavaa on joka puolella. Lisäksi muutamat isot kivet tuovat kaikki kasvit kivasti esille ja puuhakkeella päällystetyt polut antavat kulkijalle turvallisen liikkumismahdollisuuden kasvien lomassa. Kissankäpälät vievät minut hetkeksi lapsuuden kodin pihamaan muistoihin. Kallioisella mäenrinteellä kissankäpälät viihtyvät. Muistaakseni niissä näkyi myös punertavaa hehkua.

Keltaista hehkuvat leinikit tuovat tänä vuonna mieleen Ukrainan, sillä keltainen ja sininen ovat Ukrainan lipun värit. Venäjän hyökkäysota Ukrainaan on hyvin surullinen asia.

Tämä kauniiden kasvien tapahtuma oli mielenkiintoinen ja hyvää, lempeää oloa tuova. KIITOS kasviasiantuntijoille!

Pienellä pyöräretkellä 17.6.2022

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Aurinko ja kiva kesäkuinen sää houkuttelevat pyöräilemään. Sisareni tulee luokseni ja yhdessä lähdemme polkemaan. Päätämme käydä katsomassa Halistenkoskea ja kävellä lähistön polkuja. Halistenkosken vuonna 1995 valmistunut kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun Halisten padon ohitse Aurajoen yläjuoksulle. Pato on mielenkiintoinen kuvaus- ja katsomiskohde. Tänäänkin useat kamerakännykät on suunnattu kosken kuohuja kohti.

Lähdemme kävelemään Suomen Sydän kulttuurikuntoilureitille. Reitillä on useita opastauluja, joista voi lukea paikan historiasta. Halisten umpipihat -taulussa kerrotaan, että umpipiha on vanhaan maatalouskulttuuriin kuuluva maatilan rakennusten ryhmittelypiha, jossa pihapiiri on ympäröity kokonaan rakennuksilla. Jatkamme hiekkaista tietä metsän reunaan. Poikkeamme kalliolla, missä on taukopaikaksi tarkoitettu pöytäpenkki yhdistelmä. Ihailemme taukopaikan kasveja. Suolaheinä tuo mieleen lapsuuden kodin kallion, siellä kasvoi myös suolaheinää. Suolaheinät ovat saaneet nimensä siitä, että niiden lehdet maistuvat happamilta ja suolaisilta.

Kuppikivet löytyvät myös reitin varrelta. Kuppikivet on tulkittu uskontoon, esimerkiksi vainaja- ja hedelmällisyyskulttiin liittyviksi uhrikiviksi. Etsimme kivistä opastaulun ’paikantamia’ kuppeja. Aika on muodostanut kiville sammalta. Kun katsoo tarkkaan ja tunnustelee, löytyy pieniä pyöreitä painaumia. Nautimme aurinkoisesta kesäpäivästä ja palaamme samaa reittiä takaisin. Valkkimyllynkujan nimikyltin luona mietin, mitähän etuliite valkki tarkoittaa. Google tietää, että kuja on saanut nimensä muistona paikalla sijainneesta villan vanutuslaitoksesta.

Kosken luona on Myllärintalon Annela -niminen kesäkahvila. Kävelyn kruunuksi sopii jäätelö, joten ostamme jäätelöt ja nautimme ne kahvilan pihalla. Jatkamme pyöräilyä Hämeentielle. Ravattulan risteyksessä tiemme eroavat. Sisareni suuntaa kotiinsa Kaarinaan. Minä jatkan Raisioon. Matkalla poikkean Kärsämäen hautausmaalla sekä Raision kaupungilta vuokraamallani kasvimaalla. Mukava ja virkistävä retki – ulkoilua – pyöräilyä – yhdessä sisaren kanssa.

Lankalauantaina kävelyllä

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Pitkäperjantain ja pääsiäispäivä väliin jäävää lauantaita kutsutaan lankalauantaiksi. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Sää on muutoinkin miellyttävä, sillä tuuli on leppoisalla mielellä eli on aivan tyyni. Ulkoiluun on mitä parhain sää. Päätän lähteä katsomaan, onko Raisionlahden lintutornilla ’elämää’.

Näin pääsiäisen aikaan pajujen kukinnat eli pajunkissat ovat parhaimmillaan. Raisiontien varrella pajut kukkivat. Liikenne on vilkasta. Autoja ajaa jonona Raision keskustan suuntaan. Pajut eivät autoista välitä, ne hoitavat oman osuutensa luonnossa. Raision kaupungintalon edessä loistaa kauniit Mika Natrin suunnittelemat kaaret. Taideteos on mielestä kaunis ja kuvaava. Kaaret yhdistävät, kaaret antavat toinen toisilleen tilaa. Samoin meidän ihmisten kesken on hyvä toimia eli yhdessä ja samalla antaen jokaisen olla oma itsensä. Jatkan kävelyä Nesteentien viereistä kävelytietä. Luontoon kuulumatonta tavaraa kuten tupakka-askeja ja karamellipapereita on kävelytien vieressä, vaikka roska-astioita on aivan lähellä. Useita pyöräilijöitä ja kävelijöitä on liikkeellä. Nesteentietä huristelee skootteri. Ohjaimissa on tyttö valkoinen kypärä päässään. Lintujen viserrys hukkuu liikenteen meluun. Kesää kohti ollaan Raisiossa menossa.

Lintutornilla on useita henkilöitä tarkkailemassa lintuja, apuna toisilla on kiikarit tai kaukoputki. Raisionlahti on loistava lintupaikka. Hienoa, että paikalla seisoo vakaa ja avara lintutorni. Kiipeän torniin ja katselen lahdelle. Moniväristä ja kaunista vesimaisemaa, mikä on monien lintujen mieleinen levähdyspaikka. Paluumatkalla päätän poiketa Alppiruusupuiston kautta. Kukinta-aika on vasta kesäkuun alussa. Nyt on näkyvissä pulleita nuppuja. Puistossa on pieni lampi. Sen pinta on jäässä. Lukion mäellä ei ole elämää näin lauantaina. Muutamia autoja seisoo parkkipaikalla, mutta ihmisiä ei ole näkyvissä.

Puistosta jatkan seurakuntatalon ja kirkon suuntaan. Sitten kilometrin verran Raisiontien reunaa ja 100 metriä Keskitietä niin olen kotona. Tuli tehtyä mukava lauantainen kävelyretki, jolle kertyi pituutta noin 11 kilometriä.

Tiirailua Raisionlahden lintutornilla 13.4.2022

Teksti ja kuvat Kauko Häkkilä Kevään ensimmäinen tiirailuilta saatiin viettää melko mukavassa pilvisessä säässä 5-6 asteen lämpötilassa. Kohtalainen lännenpuoleinen tuuli sai kuitenkin ilman tuntumaan paljon viileämmältä. Lahti oli suurimmaksi osaksi jäässä. Piuhanojan suulta ulottui kapeahko sulan veden alue lahden puoliväliin. Sulaa vettä oli myös Raision keskustan suunnalta laskevan ojan suulla sekä Nesteentien ali johtavan kanavan alueella. Rantaniityt ja lintutornin edustan liete olivat pääosin lumettomia.

Vesilintulajisto oli jo melko monipuolinen. Sulapaikoissa nähtiin sinisorsia, taveja, haapanoita, neljä jouhisorsaa, neljä harmaasorsaa, telkkiä, isokoskeloita ja pari nokikanaa. Runsain vesilintu oli tavi, joita arvioitiin alueella olevan ainakin parisataa. Nesteentien sillan sulassa talvehtinut harvinainen, usein piileskelevä ja vaikeasti havaittava pikku-uikku oli hienosti näkyvissä lahden pohjukan puolelle ulottuvassa sulassa. Kahlaajia edustivat rantaniityllä oleilevat lukuisat töyhtöhyypät, pari hyvin vaikeasti havaittavaa taivaanvuohta sekä neljä jäälle hetkeksi levähtämään laskeutunutta kuovia.

Loppuillasta kaksi kurkiparia kävi rantaniityllä esittelemässä tanssi- ja laulutaitojaan. Lisäksi lokkilajisto oli hyvin edustettuna. Kaikki Suomessa pesivät lokkilajit nähtiin pikkulokkia lukuun ottamatta. Kevätmuutolta Suomeen ehtineistä hyönteissyöjistä havaittiin västäräkki, niittykirvinen ja punarinta. Kaikkiaan illan aikana havaittiin 34 lintulajia.

Raisionjokilaakson luonnonsuojelijoiden ja Raision Rinkan järjestämän yhteisen tapahtuman aikana lintutornissa kävi yhteensä 17 henkilöä. Neljä heistä oli kokeneita lintuharrastajia.

Tiistaikävelijät kierroksella

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Raisiossa on useita mielenkiintoisia ja näkemisen arvoisia kohteita. Yksi on Krookilan Kotiseutukeskus. Krookila on aikanaan ollut tyypillinen talonpoikaistalo. Raision Rinkan tiistainen liikuntavuoro lähti 12.4.2022 aamulla kello 10 Krookilan pihalta. Aurinkoinen sää ja Krookilan komea tuulimylly lähettivät kävelijäporukan kierrokselle.

Kävelyretkemme etenee ja pian pujahdamme Uikkupolun kiehtovaan syleilyyn. Uikkupolku kiertää Raisionlahden rannan tuntumassa. Uikkupolun varrella on useita opastauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta. Esimerkiksi taulu, jonka otsikko on Hajakuormitus, antaa tiedon, mitä hajakuormitus tarkoittaa. ’ Pelloilta, metsistä ja avomailta tulevaa kuormitusta kutsutaan hajakuormitukseksi.’ Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen aktiiveilla on ollut merkittävä panos taulujen tekstien laatimisessa ja taulujen pystyttämisessä yhteistyössä Raision kaupungin henkilöstön kanssa.

Uikkupolkua on mukava kulkea. Välillä polku ylittää kaarevan, puisen sillan avulla puron. Sillalla voi pysähtyä ja ihailla ympäristöä. Korkeat rantaruovikot ovat talviasussa. Kasvien vihreys odottaa kesää. Aurinkoinen kevätsää antaa jo merkkejä tulevasta vuodenajasta. Uikkupolun pituus on noin 4 kilometriä. Polun reunamilla on runsaslumisen talven muistona näkyvissä lunta. Varsinainen polku on lumeton. Vain muutamissa, varjopuolen paikoissa on pientä kosteutta. Meitä kävelijöitä kostea polku ei haittaa, me olemme varustautuneet tiistain liikuntavuoroille aina sään ja olosuhteiden mukaisesti.

Uikkupolun varrella voi ihailla myös notkeita valkorunkoisia koivuja. Koivu on kaunis puu niin talvella lehdettömänä kuin kesällä vihreään pukeutuneena ja syksyllä keltaista hehkuvana. Kierroksemme päättyy samaan paikaan, josta lähdimme. Kevätaurinko antoi kulkijoiden kasvoille säteitään. Yhdessä ja sopuisasti liikkuminen toi mieliin virkeyttä ja sydämiin terveyttä. Kiitos kaikille!